kehno
kehno (Finnisch)
Adjektiv
| Singular | Plural | |
|---|---|---|
| Nominativ | kehno | kehnot |
| Genitiv | kehnon | kehnojen |
| Partitiv | kehnoa | kehnoja |
| Akkusativ | kehnon | kehnot |
| Inessiv | kehnossa | kehnoissa |
| Elativ | kehnosta | kehnoista |
| Illativ | kehnoon | kehnoihin |
| Adessiv | kehnolla | kehnoilla |
| Ablativ | kehnolta | kehnoilta |
| Allativ | kehnolle | kehnoille |
| Essiv | kehnona | kehnoina |
| Translativ | kehnoksi | kehnoiksi |
| Abessiv | kehnotta | kehnoitta |
| Instruktiv | — | kehnoin |
| Komitativ | — | kehnoine- + Possessivsuffix |
Bedeutungen:
Beispiele:
- [1] Hänen uusin teoksensa on melko kehno.
- Sein neuestes Werk ist ziemlich schlecht.
- [2] Sienisaaliimme jäi tänä vuonna poikkeuksellisen kehnoksi.
- Unsere Ausbeute beim Pilzesammeln war dieses Jahr ungewöhnlich mager.