kulta
kulta (Finnisch)
Substantiv
| Singular | Plural | |
|---|---|---|
| Nominativ | kulta | kullat |
| Genitiv | kullan | kultien |
| Partitiv | kultaa | kultia |
| Akkusativ | kullan | kullat |
| Inessiv | kullassa | kullissa |
| Elativ | kullasta | kullista |
| Illativ | kultaan | kultiin |
| Adessiv | kullalla | kullilla |
| Ablativ | kullalta | kullilta |
| Allativ | kullalle | kullille |
| Essiv | kultana | kultina |
| Translativ | kullaksi | kulliksi |
| Abessiv | kullatta | kullitta |
| Instruktiv | — | kullin |
| Komitativ | — | kultineen- + Possessivsuffix |
Aussprache:
- IPA: [ˈkultɑ]
- Hörbeispiele: —
Bedeutungen:
Beispiele:
- [1]
Charakteristische Wortkombinationen:
- kultamitali - Goldmedaille
- kultakaivo - Goldgrube
Übersetzungen
[1] Gold (Metall)
|
[2] Gold (Metall)
[3] Gold (Metall)