muna
muna (Finnisch)
Substantiv
| Singular | Plural | |
|---|---|---|
| Nominativ | muna | munat |
| Genitiv | munan | munien |
| Partitiv | munaa | munia |
| Akkusativ | muna munan |
munat |
| Inessiv | munassa | munissa |
| Elativ | munasta | munista |
| Illativ | munaan | muniin |
| Adessiv | munalla | munilla |
| Ablativ | munalta | munilta |
| Allativ | munalle | munille |
| Essiv | munana | munina |
| Translativ | munaksi | muniksi |
| Abessiv | munatta | munitta |
| Instruktiv | — | munin |
| Komitativ | — | munineen- + Possessivsuffix |
Worttrennung:
- mu·na
Aussprache:
- IPA: [ˈmunɑ]
- Hörbeispiele: —
Bedeutungen:
- [1] Ei von Tieren wie Vögeln und Reptilien
- [2] Hühnerei
Beispiele:
- [1]
Wortbildungen:
Übersetzungen
Referenzen und weiterführende Informationen:
- [1] Finnischer Wikipedia-Artikel „muna“