ollut
ollut (Finnisch)
Konjugierte Form
| Singular | Plural | |
|---|---|---|
| Nominativ | ollut | olleet |
| Genitiv | olleen | olleiden |
| Partitiv | ollutta | olleita |
| Akkusativ | ollut olleen |
olleet |
| Inessiv | olleessa | olleissa |
| Elativ | olleesta | olleista |
| Illativ | olleeseen | olleisiin |
| Adessiv | olleella | olleilla |
| Ablativ | olleelta | olleilta |
| Allativ | olleelle | olleille |
| Essiv | olleena | olleina |
| Translativ | olleeksi | olleiksi |
| Abessiv | olleetta | olleitta |
| Instruktiv | — | ollein |
| Komitativ | — | olleine- + Possessivsuffix |
Worttrennung:
- ol·lut
Aussprache:
- IPA: [ˈolːut]
- Hörbeispiele: —
Grammatische Merkmale:
- Partizip Aktiv Perfekt des Verbs olla